lauantai, 12. toukokuuta 2012

Koulu, jossa ikkunat ovat suuret, ja ovet niin suuria, että isompikin ego mahtuu sisään.

Välkommen till Vasa yrkeshögskola VAMK!

Omaista arkistoista en löytänyt kuvaa koulusta ulkoa, joten nappasin sellaisen JoJon blogista, tusen tack!
Kuva kolmannesta kerroksesta alas. Pääovi on alhaalla oikealla maton luona, ja portaat katutasosta alas vievät ruokalaan, VAMOK:n toimistoon yms.

 Korkeita käytäviä...

 ...isoja ja valoisia ikkunoita...

...ja (teko)vihreää! Jag gillar.

Opetuskeittiö (ja ATK-Lexin kuvankäsittelytaidot!)

Ja lempihuoneeni baariluokka!
Enää kolme päivää jäljellä ennen kesäloman alkua! Vuosi on kyllä hurahtanut hirveää vauhtia. Tulee kyllä kauhea ikävä Vaasaa, koulua ja kavereita, kun suuntaan kesäksi pohjoiseen.

- Lexi

keskiviikko, 21. maaliskuuta 2012

Niinpä.

Nyt kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanois vaikka näin: jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.

Tove Jansson


Täten yritän sukeltaa mukaan opiskelijaelämään ja alkaa sosiaalisemmaksi.

-Siiv

maanantai, 12. maaliskuuta 2012

[x] Vaasa

Kävin katsastamassa Lexin asumuksen ja sen ympäristön. Yleisvaikutelma: oli kovin söpöjä ja suloisia rakennuksia (sisälläni asuva pienenpieni taidehistorijoitsija yritti laittaa rakennustyyliä aikajanalle, mutta totesi, että tällä kertaa on tukeuduttava Wikipedian apuun), oli kovin jäistä ja oli kovin kivanoloinen kaupunki.

Aikaisemmin olin käynyt Vaasassa ajanut Vaasan läpi lapsena Wasalandia-reissulla. Muistikuvassani tuo länsirannikon kaupunki oli kovin pieni (yhden korttelin pituinen), ruma ja luotaantyöntävä. Nyt mielikuva on paljon positiivisempi. Kevät ei ole ehkä se imartelevin vuodenaika millekään kaupungille, mutta kyllä se Oulun lyö.

Raatihuoneen portaat olivat karanneet Tylypahkasta, keskusta oli osittain vähän ex-moderni, yliopisto näytti pimeällä huippumodernilta ja totesin, ettei se olisi ehkä hassumpi kaupunki asua.

Oli kiva nähdä Lexiä ja toista Vaasaan paennutta ystävää lukiosta, höpöttää turhia ja vaan olla.

Eilen matkustin perioditauon jälkeen vihdoin takaisin Helsinkiin ja ah – oma koti kullan kallis!

Vaikka tuhlasin tänään rahaa enemmän kuin oli varaa (en voinut vastustaa Pentikin poromagneetteja), totesin, että asiat ovat paremmin kuin hyvin ja askel oli treeninkin jälkeen varsin kepeä. On kesätyö, on tekemistä ja viihdyn jopa välillä koulussa.

- S

tiistai, 28. helmikuuta 2012

Mitä kuuluu?

Sataa märkää lunta vaakatasossa ja tuuli horjuttaa viattomia ihmisparkoja, jotka pyrkivät kulkuneuvoihin kuivumaan ja lämpenemään. Täällä oli jo kevät sulavine lumineen ja iholla lämmittävine auringonsäteineen. Bussipysäkillä tarkeni jo odottaa bussia (Kymmenen minuuttia, se on hurjan paljon!) ilman luissa tuntuvaa hyytävää kylmyyttä. Lunta on teiden varsilla itseni korkuisia kasoja ja kevättä varten on ostettava kumisaappaat, sillä sukkavarastoni on niin pieni, ettei se riitä, jos kastelen varpaat useamman kerran päivässä.

Sanooko kukaan muu ’sain uikut’, silloin kun kengät ovat vuotaneet ja sukat ovat märät?

Minulle kuuluu hyvää, kiitos kun kysyit. Kotini on siirtynyt jostain Oulun ja Helsingin välimaastosta viimein kokonaan Helsinkiin. Ohi on se aika, jolloin pohdin tosissani palaamista pohojoiseen. Olin varautunut siihen, että yhden kokonaisen vuoden ja puolikkaan ajan olo olisi vähän eksynyt, yksinäinen ja hämmentävä. Mutta kappas kummaa, se kai on jo ohi. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Kaupunkielossa todella piristävää ovat ne lukuisat mahdollisuudet tehdä jotain. Lähin, opiskelijahinnoiteltu kuntosali näkyy ikkunasta, jos oikein tarkasti tihrustaa. Tankotanssia, ilmaista elokuvavisiittiä, useamman kauppakeskuksen koluamista parissa tunnissa ennen sulkemisaikaa, kirjastoja, hyppytuntien tuhlaamista (näyteikkuna)shoppailuun, laskiaisriehaa, vaalivalvojaisia (ja – tenttejä), Fazer-vierailua, tv-ohjelman kuvauksia ja niin sanottua suhteiden luomista olisi joka illalle… Meinasin lähteä risteilemäänkin päivän varoitusajalla, mutta kaverin aikataulussa ei ollutkaan tilaa.

Muutoksessa täysihoidettavasta kodinhengettäreksi olen edennyt vaiheeseen makaronilaatikko. Seuraavaa vaihetta kutsun kalakeitoksi. Tiesittekö, että suodatinpusseja on erikokoisia? Itse oivalsin sen vajaan 20 elinvuoden jälkeen. Niin ja siivoaminen imurin kanssa on ylellistä!

Elätän itseni työskentelemällä silloin tällöin, kesätöitä olisi ehkä tulossa. Kolmannen työhaastattelutarjouksen sain tänään ja yhdestä työpaikasta melkein luvattiin töitä neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se pohojoissuomalais-kortti toimii?

Mielessä on myös muotoutunut suunnitelma A opiskelujen varalle: suomen kielen sivuainekoe ja kevään vakava-koe. Suunnitelma B sisältää kiemurtelua humanistisen tiedekunnan sisällä: kirjallisuustiedettä pääaineena lukeville suodaan suomen kieli sivuaineeksi ilman kokeita.

Ensi viikolla on väliviikko ja on mukavaa lentää taas pohjoiseen. Pois ruuhkasta, sohjosta ja siitä palaneen kahvipavun tuoksusta, jonka eräs mauste- ja kahvitehdas leväyttää asuinseutuni ylle.


- Siiv-siiv.

sunnuntai, 26. helmikuuta 2012

6kk 1 päivä

Eilen oli kiireinen päivä, joten en ehtinyt kirjoittaa tästä suuresta merkkipäivästä:

Lexi on asunut Vaasassa 6 kuukautta ja yhden päivän!

Tänään on myös blogin ja Vaasassa kirjoilla olemisen puolivuotispäivä.

En ole edes Vaasassa juhlistamassa puolivuotispäivää. Olen kotona pohjoisessa hiihtolomalla/tekemässä lyhyttä työharjoittelua. Jalat on jo nyt ihan väsyneet vaikka kuudesta päivästä vasta yksi on takana. Mutta ei kai se auta muu kuin lähteä takaisin töihin!

keskiviikko, 22. helmikuuta 2012