| Omaista arkistoista en löytänyt kuvaa koulusta ulkoa, joten nappasin sellaisen JoJon blogista, tusen tack! |
- Lexi
Kolme kaupunkia. Kolme asuntoa. Kolme opiskelijaa.
| Omaista arkistoista en löytänyt kuvaa koulusta ulkoa, joten nappasin sellaisen JoJon blogista, tusen tack! |
Nyt kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanois vaikka näin: jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.
Aikaisemmin olin käynyt Vaasassa ajanut Vaasan läpi lapsena Wasalandia-reissulla. Muistikuvassani tuo länsirannikon kaupunki oli kovin pieni (yhden korttelin pituinen), ruma ja luotaantyöntävä. Nyt mielikuva on paljon positiivisempi. Kevät ei ole ehkä se imartelevin vuodenaika millekään kaupungille, mutta kyllä se Oulun lyö.
Raatihuoneen portaat olivat karanneet Tylypahkasta, keskusta oli osittain vähän ex-moderni, yliopisto näytti pimeällä huippumodernilta ja totesin, ettei se olisi ehkä hassumpi kaupunki asua.
Oli kiva nähdä Lexiä ja toista Vaasaan paennutta ystävää lukiosta, höpöttää turhia ja vaan olla.
Eilen matkustin perioditauon jälkeen vihdoin takaisin Helsinkiin ja ah – oma koti kullan kallis!
Vaikka tuhlasin tänään rahaa enemmän kuin oli varaa (en voinut vastustaa Pentikin poromagneetteja), totesin, että asiat ovat paremmin kuin hyvin ja askel oli treeninkin jälkeen varsin kepeä. On kesätyö, on tekemistä ja viihdyn jopa välillä koulussa.
- S
Sataa märkää lunta vaakatasossa ja tuuli horjuttaa viattomia ihmisparkoja, jotka pyrkivät kulkuneuvoihin kuivumaan ja lämpenemään. Täällä oli jo kevät sulavine lumineen ja iholla lämmittävine auringonsäteineen. Bussipysäkillä tarkeni jo odottaa bussia (Kymmenen minuuttia, se on hurjan paljon!) ilman luissa tuntuvaa hyytävää kylmyyttä. Lunta on teiden varsilla itseni korkuisia kasoja ja kevättä varten on ostettava kumisaappaat, sillä sukkavarastoni on niin pieni, ettei se riitä, jos kastelen varpaat useamman kerran päivässä.
Sanooko kukaan muu ’sain uikut’, silloin kun kengät ovat vuotaneet ja sukat ovat märät?
Minulle kuuluu hyvää, kiitos kun kysyit. Kotini on siirtynyt jostain Oulun ja Helsingin välimaastosta viimein kokonaan Helsinkiin. Ohi on se aika, jolloin pohdin tosissani palaamista pohojoiseen. Olin varautunut siihen, että yhden kokonaisen vuoden ja puolikkaan ajan olo olisi vähän eksynyt, yksinäinen ja hämmentävä. Mutta kappas kummaa, se kai on jo ohi. Ainakin suurimmaksi osaksi.
Kaupunkielossa todella piristävää ovat ne lukuisat mahdollisuudet tehdä jotain. Lähin, opiskelijahinnoiteltu kuntosali näkyy ikkunasta, jos oikein tarkasti tihrustaa. Tankotanssia, ilmaista elokuvavisiittiä, useamman kauppakeskuksen koluamista parissa tunnissa ennen sulkemisaikaa, kirjastoja, hyppytuntien tuhlaamista (näyteikkuna)shoppailuun, laskiaisriehaa, vaalivalvojaisia (ja – tenttejä), Fazer-vierailua, tv-ohjelman kuvauksia ja niin sanottua suhteiden luomista olisi joka illalle… Meinasin lähteä risteilemäänkin päivän varoitusajalla, mutta kaverin aikataulussa ei ollutkaan tilaa.
Muutoksessa täysihoidettavasta kodinhengettäreksi olen edennyt vaiheeseen makaronilaatikko. Seuraavaa vaihetta kutsun kalakeitoksi. Tiesittekö, että suodatinpusseja on erikokoisia? Itse oivalsin sen vajaan 20 elinvuoden jälkeen. Niin ja siivoaminen imurin kanssa on ylellistä!
Elätän itseni työskentelemällä silloin tällöin, kesätöitä olisi ehkä tulossa. Kolmannen työhaastattelutarjouksen sain tänään ja yhdestä työpaikasta melkein luvattiin töitä neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se pohojoissuomalais-kortti toimii?
Mielessä on myös muotoutunut suunnitelma A opiskelujen varalle: suomen kielen sivuainekoe ja kevään vakava-koe. Suunnitelma B sisältää kiemurtelua humanistisen tiedekunnan sisällä: kirjallisuustiedettä pääaineena lukeville suodaan suomen kieli sivuaineeksi ilman kokeita.
Ensi viikolla on väliviikko ja on mukavaa lentää taas pohjoiseen. Pois ruuhkasta, sohjosta ja siitä palaneen kahvipavun tuoksusta, jonka eräs mauste- ja kahvitehdas leväyttää asuinseutuni ylle.
- Siiv-siiv.