Tiedättehän sen Facebook-sivun, josta tykkäävät valvovat myöhään joka ilta, ja tajuavat sen olleen huono idea joka aamu? No, toiset eivät ole näin fiksuja. Minulla kestää tämän vireystilalle äärimmäisen kohtalokkaan toiminnan tajuaminen muutaman tunnin heräämisestä, kun aamukooma ei vain millään väisty. Päänsärky kolistelee ohimoa jyskyttäen sisään pyytämättä, enkä tiedä alistuako sen mielivaltaan ja kiskoa kilttinä tyttönä nappia naamaan vaiko sinnitellä leukaperiä kiristellen ilman. Tänään en jaksanut taaskaan nousta, joten sanoit hei-heit kahdelle ensimmäiselle tunnille ja vääntäydyin paikalle hädin tuskin kymmeneksi.
Tähän mennessä olen lintsannut... hmm... monta päivää. Koulussa olen ollut... viisi päivää? Jätin itselleni keskiviikot vapaiksi vaihtamalla ryhmää ainoassa aineessa, jota jaksaa seurata keskittymättä omiin kirjoihinsa ja luonnosvihkoihinsa, ja jättämällä kokonaan väliin perjantaiaamuun sijoitetun suomenkielisen kurssin suomenkielisille.
Professional Communication (tai jotain sinne päin) pitää opetussuunnitelman mukaan sisällään muun hauskan (lue: rutisevan kuivan) ohella harjoituksia siitä, miten kirjoitetaan erinäisiä asiakirjoja. Krhm. Haasteellista.
Not.
Olen huomannut tähän mennessä, että alkuperäisille suomalaisille on vaikea jutella ohimennen. Jostakin muualta tulleiden kanssa on helpompi aloittaa keskustelu esimerkiksi asuntotoimiston jonossa, kävellessä sattumalta samaan suuntaan tai käytävällä odotellessa tunnin alkua. En tiedä onko kyse kielestä vai keskustelukulttuurista, mutta suomeksi, tuntemattomalle suomalaiselle on vaikea jutella. Onko kyse vain vangitsevista stereotypioista juroista ja sulkeutuneista suomalaisista, sekä helpommin lähestyttävistä ulkomaalaisista?
En ole kokenut vielä yksiäkään opiskelijabileitä, sillä jätin väliin viime perjantain massatapahtuman. En ole myöskään hankkinut vielä opiskelijakorttia. En osallistunut kaupunkisuunnistukseen, enkä ole ollut liiemmin tekemisissä opiskeluryhmäni kanssa koulun ulkopuolella. Mitä tein juhlimisen sijaan? Kävin iltapäivällä kaverin kanssa taidenäyttelyissä Taidemuseolla ja eräässä galleriassa, ja myöhemmin leivoin sekä laitoin ruokaa. Hyvä on, eksyin loppuillasta käväisemään kaupungin lihatiskillä erään toisen kaverin kanssa, mutta olin aikaisin
kotona.
On aivan ihanaa kokata itselleen, itse ostamistaan elintarvikkeista, omaksi ruoakseen. Olen täyttänyt pakastinta muun muassa mustikkapiirakalla, riisi-kanavuoalla ja linssikeitolla. Minuun on iskenyt jonkinlainen kodinhengetärkuume. Tosin tunsin itseni suunnattoman laiskaksi tänään turhan koulupäivän jälkeen raahauduttuani asuntoomme ja huomatessani kämppiksen siivoavan. Pitänee koettaa tarttua ensi viikolla puolestani imuriin ja mopinvarteen ja jynssätä yhteiset tilat kiiltäviksi.
Note to self: kerro ensi kirjoituksessa lisää soluelämästä, koulusta ja erityisesti vanhempien luona vierailun kamaluudesta.
Särkylääkepaketille suunnaten
- Lyijylintu
