Intia loskan keskellä

On mielenkiintoista, miten mukava kämppis voi käydä parissa kuukaudessa läpi muodonmuutoksen - ei pyhäksi - vaan tekopyhäksi lehmäksi. Jos en olisi ateisti, saattaisin vaikka uskoa sielunvaellukseen. Kenties kiinnostavampaa on se, miten pieni hikipinko voi kahdentoista vuoden koulu-uransa jälkeen oppia tuntemaan näin syvää vastenmielisyyttä jotain oppilaitosta kohtaan. Syksyltä saan kerättyä opintopisteitä hyvällä tuurilla 14. Kela arvatenkin tykkää.

Asuinkumppanuus on pikkuhiljaa hivuttautunut ärsyttävyyden puolelle ja pinnaa kiristää se, miten toinen ei voi käyttää minun imuriani, vaikka olen sen yhteiskäyttöönsä luvannut, vaan jyystää huoneensa lattiaa kylpyhuoneen kuivaimella. Miten toinen ei osaa sellaista yksinkertaista asiaa, kuin pyyhkäistä liettä laitettuaan ruokaa. Miten hänen tiskinsä lojuvat altaan vieressä ja levittävät sulotuoksuaan keittiöön. Miten hän ei voi viedä mainoksia ja lehtiä keräykseen. Miten hän on voinut lotrata kolmessa kuukaudessa litran verran yleispesuainetta lattialleen. Yleisistä tiloista huolehtiminen on ilmeisesti suurimmaksi osaksi minun vastuullani.

Toisesta oppii tietämään paljon asioita asuessaan samassa solukaksiossa, vaikka ei olisikaan ylintä ystävää tai pahinta vihomiestä. Olen kuitenkin pikkuhiljaa kypsymässä siitä huolimatta, että olen saanut nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta jo jonkin aikaa armaan kämppiksen ollessa työharjoittelussa teillä tietämättömillä. Hän lienee poissa vielä pari viikkoa. Kerään hänen postinsa kiltisti kaappiin ja hänen tullessaan hakemaan niitä välillä häpeän omaa tiskivuortani, jonka en anna kertyä ellen ole yksin tai nousen tervehtimään kilometrin päähän näkyvässä krapulassa.

Yritän kuumeisesti löytää jotakin työtä, jotta pääsisin pois tästä painajaismaisesta yhdistelmästä: koulu, johon en kuulu ja kimppa-asuminen. Motivaatio on auttamattomasti hukassa, ja useimpina päivinä en näe laisinkaan päivänvaloa ihastuttavan unirytmini vuoksi. Voiko tässä pimeydessä elää normaalisti? Onko muilla ihmisillä muka joku syy nousta aamuisin sängystä?  Tänään sain pitkästä aikaa vääntäydyttyä paikalle tilapäiseen opinahjooni. Excel-taulukoiden vääntäminen on toki mitä oleellisinta ns. korkeakoulutuksen antia keskellä viikkoa ryyppäyksen ohella, mutta jostain kumman syystä en ole liiemmin innostunut kummastakaan.

Pääsykoekirjat on julkaistu. Tänä keväänä on pakko jaksaa lukea, ja päästä kerralla haluamaansa koulutukseen. Oletteko lukeneet uutiset Opetusministeriön uusimmasta mukavasta tempusta? 

 - Lyijylintu - Maailman paras opiskelija täysin vailla ahdistusta.

Water into wine? I just turned my student loan into vodka! Your move Jesus.

Kylläinen opiskelija on iloinen opiskelija.

Koulussa menee vallan loistavasti, tenttejä on tullut ja mennyt ja  oon saanu elämäni ensimmäisen ja toisen nelosen jee! Mitä nyt arvosanaskaala on hieman eri kuin lukioaikoina... Tässä jaksossa ollaan siirrytty viinien maistelusta viinojen maisteluun ja lisäksi ollaan saatu ottaa hienot (mutta überkalliit...) kokinvaatteet käyttöön. Eilen menussa seisoi (..............ruotsi alkaa tarttumaan, ei näin saa sanoa suomeksi! :O) sienicapuccinoa alkuruuaksi, pippuripihvejä, pippurikastiketta & kermaperunoita, Chateaubriand-pihvejä, espagnolekastiketta & lohkoperunoita ja masterchef Lexin tekemiä kikhernepihvejä, velouté-kastiketta ja uunijuureksia pääruuaksi, sekä jälkiruokana karpalojäädykettä kinuskikastikkeella, kaneli-jogurttisorbettia ja päärynäkompottia jälkiruuaksi. OMNOMNOM!! Koulunkäynti on siis vallan makoisaa, kirjaimellisesti. :)

Hieman sulanutta päärynäkompottia, kaneli-jogurttisorbettia, karpalojäädykettä ja kinuskikastiketta, hyvää ruokahalua!

Kuten jo mainitsin, mun murre on alkanut kadota. Ennen niin tyylikkääseen Oulun murteeseen on sekoittunut yleiskieltä (Vaasassa ei ole omaa murretta), täällä paljon käytettäviä sanoja kuten "yli" (ylipaljon, ylikiva, ylisöpö jne.), koulukieltäni ruotsia sekä joskus myös joidenkin ei-suomalaisten kavereideni kanssa käytettävää englantia. Eli ei ole mitenkään ihmeellistä jos mun suusta pääsee jotain tyyliin: "Tiiäkkö nää misä se o? Nää, emmääkää. Hei(j) käyääks hakee se prislista nyt? Va? Okej." Eli ekstrakirjaimet sanojen keskellä on ja pysyy, nää ei katoa minnekkään, mut sanat alkaa lyhentyä uhkaavasti (mikä taas kuulostaa järkyttävän hassulta sanojen keskellä olevien ylimääräisten kirjaimien kanssa). Ah, mun nykyisestä suomenkielentaidosta (ja kyseisen hetken promillemäärästä) kertoo myös se, että joku random-mies tuli kysymään multa baarissa, että mikä on mun oikee äidinkieli kun puhun vähän huonosti suomea. AUTS! :D

Mun rahankäyttö on ihan liian holtitonta. Okei, vuokra nyt on mikä on, eikä sitä voi muuttaa (eikä oikeestaan tarttekaan, tuskin mistään saa halvempaa asuntoa, kuin mitä mulla nyt on), mutta muuten... Laskelin pari päivää sitten, että vuokran ja kuukauden ruokakuittien perusteella mulla pitäs jäädä about 20e kuussa kaikkeen muuhun. Ja tuo summahan menee jo yhdessä baari-illassa heittämällä (vaasalaisten baarien pääsymaksut on ihan törkeitä). Ja kun laskee monissako opiskelijariennoissa käyn kuukaudessa niin... En taida haluta laskea. Onneks on rahaa kesätöistä, niillä pitäs pärjätä seuraavaan kesään :) Mutta sitten pitää vaan alkaa miettiä, että puurtaako töissä koko kesä vai lähteäkkö kauan haaveissa olleelle reili-reissulle hmm... Mutta se on sitten sen ajan murhe. Nu ska vi baila!

-Lexi

Orange, orange, how come nothing rhymes with orange?

Lexi on järkyttävän onnellinen innokas ja iloinen kirkkaanoranssien haalarien omistaja! <3 WIHIIIIIIIIIIII! Huomenna pidetään ompeluseurat ja kiinnitetään merkit haalareihin, ja siinä sivussa sitten opiskellaan maanantain viiniopin koetta varten ranskalaisen, italialaisen, espanjalaisen ja saksalaisen pullon kera... Hohoo!

Vasa mår bra, Lexi också.