Puuh, henki pihisee

Sillä välin kun eräs tähän blogiin kiinteästi liittyvä kaksikko seikkailee muilla mailla vierahilla, toiset odottavat kuumeisena (kirjaimellisesti) tapahtuman Opiskelijaelämä - osa 2 alkua kotimaan kamaralla. Voit kutsua mua kirjallisuudenopiskelijaksi. Toisin kuin taannoin olen uhannut, ei kaupunki ole vaihtunut mihinkään. Sen sijaan päivityksiä on tapahtunut asunnon ja mikä parasta - koulun suhteen. Kertaukseksi: sisäinen humanistini pisti kapuloita rattaisiin heti alkuunsa, kun tein väärän valinnan viime vuonna. Vaikka en välttämättä aina tietäisikään, mitä haluan, on yksi asia varma: tiedän, mitä en halua. Eikö se ole ihan hyvä alku? Lisäksi minulla on piintynyt tapa erottaa lauseenvastikkeita pilkulla.

Koetan pitää kiinni haaveiden hattarapilvistäni, vaikka luultavasti elämä tulee tarjoamaan lähinnä tavallisuutta ja keskinkertaisuutta. Vaikka tahtoisinkin vain kirjoittaa, minusta tulee luultavasti rakkaan äidinkielemme opettaja. Varasuunnitelma lienee se, joka määrittää pitkälti elämääni. Olen nostanut käteni pystyyn ainakin näennäisen antautumisen merkiksi kohdatessani todellisuuden. Sen luonne on erittäin kieroutunut ja katala, ja enimmäkseen se tuottaa pettymyksiä. Eräs sanoi, että olen puhdassydämisin ihminen, jonka hän tietää. No, se henkilö on ilmeisesti kyynistynyt. Reippaasti. Missähän välissä?

Asuinkaupunkini on näytellyt välillä hyviä puolia itsestään. Olen aidosti yllättynyt niistä. Osa tästä loukosta on sentään ilo silmälle. Ilmapiiri sen sijaan... Ehkä uusi asenteeni onkin vain jonkinasteista sosiaalista mukautumista vallitsevaan tunnelmaan? Ihmiset, jotka kävelevät kadulla vastaan ovat silti liian usein tuttuja aikaisemmista elämänvaiheista. Lisäksi minulle kelpaava kulttuuri makaa henkihieverissä tehohoidossa. Ai kuka täällä vaatii liikaa? Kenties kaiken negatiivisuuden takana koen vain tarvetta jonkinlaiseen yleiseen ylemmyydentunteeseen. Mene ja tiedä. En ole terapeutti, varsinkaan itselleni.

Koska syväanalyysi erinäisistä seikoista, jotka vaikuttavat tekijöihin a, n ja x ei kinosta kivikokoelmaanikaan, on parempi vaieta ja koettaa keksiä tekosyitä. Kuten aina loppukesästä, olen sairaana. Lisäksi henkilökohtaisen elämän myllerrys on jokseenkin kuluttavaa. Lisäksi planeetat pyörivät varmasti erityisillä radoilla ja pinkki näkymätön yksisarvinen on riidoissa lentävän spagettihirviön kanssa.

Odotukseni tulevaa sosiaalista elämää ja kattavaa verkostoitumista kohtaan ovat korkealla. "No en mä ton kaveri ainakaan halua olla." "Ja tarkemmin ajateltuna en varmaan tuonkaan." Tykkään ihmisistä ja silleen. Forever alone.  Jos lupaan itselleni osallistua tiettyyn määrään opiskelijatapahtumia, saanko ostaa voitonmerkiksi uudet kengät? Ja viitan? Ja pullon valkkaria?

Koulu alkaa noin viikon kuluttua. Olen valmistautunut. Ostin uuden kalenterin, kyniä, luentopaperia ja pinkin kansion. Olen jo tutustunut terveydenhoitosäätiön palveluihin, bussilinjoihin kodin ja kampuksen välillä sekä stalkannut sosiaalisessa mediassa. Voin kohta viimein tuntea olevani taas ihmisarvoinen yksilö, joka on toivottavasti vertaisessaan paikassa. Samaan aikaan jo mainittu kaksikko on juuri palannut saman valtion rajojen sisäpuolelle.

Kateellisen vihreänä ja stressiflunssaisena odotusta  jatkaen

- Lyijylintu -

Kesäkuulumisia!

Hej på er!

Kesäloma on alkanut ja sen loppukin häämöttää jo. Oon muuttanut kesäksi takaisin kotiin, sillä sain töitä samaisesta kahvilasta, jossa olin töissä viime kesänäkin. Toisaalta on ihanaa olla kotona perheen ja vanhojen kavereiden luona, mutta toisaalta taas kaipaan kauheasti omaa rauhaa ja omia rutiineitani. Myös kaupungin lyhyitä välimatkoja on ikävä, sillä on turhauttavaa olla aina kysymässä autoa vanhemmilta lainaan.

Ennen kaikkea ikävöin kuitenkin vaasalaisia ystäviäni. Kummallista, miten läheiseksi sitä voi vuodessa tulla! Yhden luokkakaverin kanssa olemme tulleet niin läheisiksi, että muutimme toukokuun lopussa tavarat saman katon alle. Päätös piti tehdä nopeasti, mutta yhden uudessa asunnossa nukutun yön perusteella ei kaduta yhtään! Aluksi epäröin hieman, sillä mietin, tuntuuko asunto, jossa luokkakaverini on asunut jo vuoden omalta. Kaikki epäilykset kaikkosivat kuitenkin sitä mukaa, kun omien tavaroideni määrä asunnossa lisääntyi. Nyt kun pohjoisessa ollessani kaipaan KOTIIN, en ajattele vanhaa kämppääni, vaan minun ja ystäväni yhteistä kämppää.

Tänään käytiin ostamassa yhtä sun toista kämppää varten. Mukaan tarttui mm. sohva, baarijakkaroita ja mikro. Ensi vuodeksi on siis tiedossa näillä näkymin vain kaksi huolenaihetta: kuinka pärjätä taloudellisesti, ja kuinka tulla toimeen kämppiksen kanssa, kun olemme yhdessä niin kotona, koulussa, kuin vapaa-ajallakin. Mutta eiköhän kaikki sutviinnu jotenkin, Lexi putoaa aina jaloilleen!

Kokoonnuttiin tänään koko opiskelijakolmion voimin Lyijylinnun "uudessa" kämpässä! Viime kokoontumisesta taisikin vierähtää jo puoli vuotta... Ruoka oli erinomaista, mutta seura vielä parempaa, ja saatiin raportoitua omat ja muidenkin asiat!

 Lasagne oli vallan makoisaa, tullaan syömään uudestaankin!

 Servieteistä oli moneksi! Tässä pupujussi...

 ...ja tässä lokki!

Scrabble time! Tiukassa taistossa ykkössijan jakoivat Lexi ja Lyijylintu, mutta ei Sikuriinakaan kauaksi jäänyt.

Tavataan pian Fetamaailmoissa!

Koulu, jossa ikkunat ovat korkeita, ja ovet niin suuria, että isompikin ego mahtuu sisään.

Välkommen till Vasa yrkeshögskola VAMK!

Omaista arkistoista en löytänyt kuvaa koulusta ulkoa, joten nappasin sellaisen JoJon blogista, tusen tack!

Kuva kolmannesta kerroksesta alas. Pääovi on alhaalla oikealla maton luona, ja portaat katutasosta alas vievät ruokalaan, VAMOK:n toimistoon yms.

 Korkeita käytäviä...

 ...isoja ja valoisia ikkunoita...

...ja (teko)vihreää! Jag gillar.

Opetuskeittiö (ja ATK-Lexin kuvankäsittelytaidot!)

Ja lempihuoneeni baariluokka!

Enää kolme päivää jäljellä ennen kesäloman alkua! Vuosi on kyllä hurahtanut hirveää vauhtia. Tulee kyllä kauhea ikävä Vaasaa, koulua ja kavereita, kun suuntaan kesäksi pohjoiseen.

- Lexi

Niinpä.

Nyt kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanois vaikka näin: jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.

Tove Jansson

Täten yritän sukeltaa mukaan opiskelijaelämään ja alkaa sosiaalisemmaksi.

-Siiv

[x] Vaasa

Kävin katsastamassa Lexin asumuksen ja sen ympäristön. Yleisvaikutelma: oli kovin söpöjä ja suloisia rakennuksia (sisälläni asuva pienenpieni taidehistorijoitsija yritti laittaa rakennustyyliä aikajanalle, mutta totesi, että tällä kertaa on tukeuduttava Wikipedian apuun), oli kovin jäistä ja oli kovin kivanoloinen kaupunki.

Aikaisemmin olin käynyt Vaasassa ajanut Vaasan läpi lapsena Wasalandia-reissulla. Muistikuvassani tuo länsirannikon kaupunki oli kovin pieni (yhden korttelin pituinen), ruma ja luotaantyöntävä. Nyt mielikuva on paljon positiivisempi. Kevät ei ole ehkä se imartelevin vuodenaika millekään kaupungille, mutta kyllä se Oulun lyö.

Raatihuoneen portaat olivat karanneet Tylypahkasta, keskusta oli osittain vähän ex-moderni, yliopisto näytti pimeällä huippumodernilta ja totesin, ettei se olisi ehkä hassumpi kaupunki asua.

Oli kiva nähdä Lexiä ja toista Vaasaan paennutta ystävää lukiosta, höpöttää turhia ja vaan olla.

Eilen matkustin perioditauon jälkeen vihdoin takaisin Helsinkiin ja ah – oma koti kullan kallis!

Vaikka tuhlasin tänään rahaa enemmän kuin oli varaa (en voinut vastustaa Pentikin poromagneetteja), totesin, että asiat ovat paremmin kuin hyvin ja askel oli treeninkin jälkeen varsin kepeä. On kesätyö, on tekemistä ja viihdyn jopa välillä koulussa.

- S

Vessankopin seinä sanoo hei!

-Siivis

Mitä kuuluu?

Sataa märkää lunta vaakatasossa ja tuuli horjuttaa viattomia ihmisparkoja, jotka pyrkivät kulkuneuvoihin kuivumaan ja lämpenemään. Täällä oli jo kevät sulavine lumineen ja iholla lämmittävine auringonsäteineen. Bussipysäkillä tarkeni jo odottaa bussia (Kymmenen minuuttia, se on hurjan paljon!) ilman luissa tuntuvaa hyytävää kylmyyttä. Lunta on teiden varsilla itseni korkuisia kasoja ja kevättä varten on ostettava kumisaappaat, sillä sukkavarastoni on niin pieni, ettei se riitä, jos kastelen varpaat useamman kerran päivässä.

Sanooko kukaan muu ’sain uikut’, silloin kun kengät ovat vuotaneet ja sukat ovat märät?

Minulle kuuluu hyvää, kiitos kun kysyit. Kotini on siirtynyt jostain Oulun ja Helsingin välimaastosta viimein kokonaan Helsinkiin. Ohi on se aika, jolloin pohdin tosissani palaamista pohojoiseen. Olin varautunut siihen, että yhden kokonaisen vuoden ja puolikkaan ajan olo olisi vähän eksynyt, yksinäinen ja hämmentävä. Mutta kappas kummaa, se kai on jo ohi. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Kaupunkielossa todella piristävää ovat ne lukuisat mahdollisuudet tehdä jotain. Lähin, opiskelijahinnoiteltu kuntosali näkyy ikkunasta, jos oikein tarkasti tihrustaa. Tankotanssia, ilmaista elokuvavisiittiä, useamman kauppakeskuksen koluamista parissa tunnissa ennen sulkemisaikaa, kirjastoja, hyppytuntien tuhlaamista (näyteikkuna)shoppailuun, laskiaisriehaa, vaalivalvojaisia (ja – tenttejä), Fazer-vierailua, tv-ohjelman kuvauksia ja niin sanottua suhteiden luomista olisi joka illalle… Meinasin lähteä risteilemäänkin päivän varoitusajalla, mutta kaverin aikataulussa ei ollutkaan tilaa.

Muutoksessa täysihoidettavasta kodinhengettäreksi olen edennyt vaiheeseen makaronilaatikko. Seuraavaa vaihetta kutsun kalakeitoksi. Tiesittekö, että suodatinpusseja on erikokoisia? Itse oivalsin sen vajaan 20 elinvuoden jälkeen. Niin ja siivoaminen imurin kanssa on ylellistä!

Elätän itseni työskentelemällä silloin tällöin, kesätöitä olisi ehkä tulossa. Kolmannen työhaastattelutarjouksen sain tänään ja yhdestä työpaikasta melkein luvattiin töitä neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se pohojoissuomalais-kortti toimii?

Mielessä on myös muotoutunut suunnitelma A opiskelujen varalle: suomen kielen sivuainekoe ja kevään vakava-koe. Suunnitelma B sisältää kiemurtelua humanistisen tiedekunnan sisällä: kirjallisuustiedettä pääaineena lukeville suodaan suomen kieli sivuaineeksi ilman kokeita.

Ensi viikolla on väliviikko ja on mukavaa lentää taas pohjoiseen. Pois ruuhkasta, sohjosta ja siitä palaneen kahvipavun tuoksusta, jonka eräs mauste- ja kahvitehdas leväyttää asuinseutuni ylle.

- Siiv-siiv.

6kk 1 päivä

Eilen oli kiireinen päivä, joten en ehtinyt kirjoittaa tästä suuresta merkkipäivästä:

Lexi on asunut Vaasassa 6 kuukautta ja yhden päivän!

Tänään on myös blogin ja Vaasassa kirjoilla olemisen puolivuotispäivä.

En ole edes Vaasassa juhlistamassa puolivuotispäivää. Olen kotona pohjoisessa hiihtolomalla/tekemässä lyhyttä työharjoittelua. Jalat on jo nyt ihan väsyneet vaikka kuudesta päivästä vasta yksi on takana. Mutta ei kai se auta muu kuin lähteä takaisin töihin!

Fastlaskiainen!

Glad fastlagen, hyvää laskiaista! 

 

Rasti seinään!

Tää on niin outoa, ensimmäistä kertaa 6kk (!!! HOXHOX, kohta muuttamisen puolivuotispäivä!) kuulen, kun kuulen elämisen ääniä L:n huoneesta; sillä on joku kaveri kylässä. Tuntuu kauhean meluisalta (vaikkei niistä juuri ääntä lähdekään), kun on tottunut, että ainut ääni tässä talossa on minä, mun kaverit tai Fröbelin palikat.

Piti vain käydä jakamassa tämä ihme, jatkakaa.

Penkkiurheilua vieraalla kielellä

Käytiin luokkakarin kanssa kattomassa Sport-Hokki peliä (=pelaajia <3), kun saatiin ilmaiset liput (elän säästöbudjetilla, tai ainakin säästäväisemmällä - tässä kuussa on ollut vain yhdet opiskelijabileet ja voi miten rahaa onkaan säästynyt!). Eihän se taso samaa ollut, kun Oulussa, mutta... Jääkiekkoa pitkästä aikaa! Oli aika hassua, oon jo muuten tottunut kaksikielisyyteen kaikkialla, mutta jäähallissa se oli vielä uusi juttu. Mutta suurimmaksi ongelmaksi hallissa muodostui kuitenkin se, että en tiennyt kumpaa joukkuetta kannustaa: vaasalainen joukkue, vai Kärppien yhteistyöjuokkue, siinä vasta pulma. Taputin sitten iloisesti mukana aina kun Sport teki maalin, ja selvisinkin hyvin lähes loppuun saakka, kunnes Hokki teki maalin 6 sekuntia ennen loppua. Hyvä, etten vahingossa hypänny seisomaan asti, mut tyydyin siihen, että löin nyrkin ilmaan ja huusin "JESS!". Onneks muut voivotteli kovaan ääneen ympärillä, niin en saanut murhaavia katseita muilta, kuin vieressä istuvilta. 8)

Okei, myönnetään, jäin kiinni jo bussipysäkillä ennen kuin matka kohti Vaasa Arenaa oli edes alkanut. Joku jo hieman kenties vaapukkamehua maistellut herra alkoi juttelemaan mulle ja ystävättärelleni, ja me myötäiltiin vain, että "Joo just nii, hyvä Sport!" Sitten fanibussin keula näkyi ja menin lausumaan kohtalokkaat sanat: "Tuolta se tulLee."

Silloin tämä ukko puhkesi huutamaan (tosin hyväntahtosesti): "HOKKI SIINÄ BUSSIN ETUOSASSA PITÄS LUKEE, HOKKI EIKÄ SPORT! TE ETTE OO VAASALAISIA, TE ETTE KANNUSTA SPORTTIA, TE KANNUSTATTE HOKKIA! TE TUUTTE KAJAANISTA!!!!!!" Yritä siinä sitten selitellä, että ei ku Oulusta me vaan... :'D

Olin jo ihan unohtanu miten kivaa jääkiekon katsominen on. Vielä kun saisi nakattua keltamustan paidan niskaan... <3 Vähän, mutta ihan vain vähän tuli sellainen olo, että ois kiva asua Oulussa. Kavereiden ja tuttujen juttujen luona... Mutta kyllä uudet jutut vie voiton, pienen pieni harha-ajatus on syrjäytetty! Mutta pitää mun vissiin sitä Sporttia kuitenkin alkaa kannustaan, niin joka päivä voitais saada KärpätkinVaasaan ja tulis entistä kotoisampi olo.

Kramar!

P.S. Taloudessamme on uusi vanha mikroaaltouuni, kiitti L:n isä!
P.P.S. Valitsin tänään suuntautumisvaihtoehdon ja valinnaisen moduulin, eli vähän niinkuin pääaineen ja sivuaineen. Seuraavat kaksi ja puoli vuotta tulen opiskelemaan ravintolapalveluita, ja siinä sivussa matkailua.

Tyhjä huone

Huone nro 2 tyhjeni tänään, kun K muutti pois. Tai virallinen muuttopäivä on vasta huomenna, mutta h+än sai avaimet tien toisella puolella sijaitsevaan yksiöönsä jo tänään, ja on näinollen roudannut sinne tavaroitaan tämän päivän ja meni sinne nyt nukkumaan. Huomenna hän siirtää loput tavaroistaan.

Hyvät puolet:
+ Yhden ihmisen tavarat on nyt pois yhteisistä tiloista = enemmän kaappitilaa
+ Ei enää heräämisiä yöllisiin ääniin (ennen kuin L:sta tulee hulttio täysi-ikäinen). Okei, en oo joutunu kärsimään niistä, kuin yhtenä yönä ja sain siitä suklaalevyn hyvitykseksi, mutta silti.
+ Sotkut yleisissä tiloissa vähenee hieman(, mutta valitettavasti minä jään vielä sotkemaan yhteisiä tiloja). L on meistä se siistein.

Huonot puolet:
- Joku mahdollisesti idiootti henkilö voi muuttaa K:n tilalle joko huomenna, ylihuomenna, viikon päästä, kuukauden päästä, puolen vuoden päästä. Ihan minä hetkenä hyvänsä, täysin varoittamatta. K oli kuitenki mukava ja rento kämppis, en halua mitään hirviötä tilalle.

Onnea uuteen kotiin K! Törmäillään Vaasan yöelämässä ja sosiaalisessa mediassa.

Lexi

//: Keksin  lisää miinuksia! K vei mukanaan mikron ja vedenkeittimen, koska L:n huoneen edellinen asukas oli ne hänelle testamentannut. Plussaa kuitenkin se, että K jätti meille vanhan kahvinkeittimensä. Enää pitää siis hommata puruja ja suodatinpusseja, sitten saa tulla kylään! Teetäkin voin keittää, jos kahvi ei kelpaa, mutta se pitää vain keittää kattilassa. Ellen sitten ala törsäämään ja osta keitintä tai mikroa itselle. (Mikron ostaminen on lähellä, oon aika riippuvainen siitä vaikka saishan sen ruuan muillakin keinoin lämpimäksi...)

Matlagning

Hejssan hejssan hejssan här e Vasa!

Voi sitä hermostuksen määrää, kun tänään oli ensimmäinen näyttökoe. Tehtiin ruokaa ihka oikeille asiakkaille (kutsuttuja opettajia ja oppilaita) ja toinen puoli ryhmästä tarjoili niille. Ens viikolla vaihetaan vuoroja ja sekös stressaa vielä enemmän... Mut stressistä ja jännityksestä huolimatta oon ihan elementissäni, tää on mun juttu!

Nyt kun toi on takana on kuitenki loistava fiilis. Meidän ei-niin-kovin-runsas kokemus huomioonottaen selviydyttiin loistavasti - pieni härdelli oli ruokien annostelussa ja annosten lämpimänä pitämisessä mutta whatever. Kaikki sai ruokaa ja tiimityö muuten keittiössä oli loistavaa. Saatoin ehkä hieman pomottaa välillä monia kaikkia muita, mutta ei se mitään, se oli ilmeisesti hyvä juttu vaan opettajan kommenttien perusteella.

Mää olin vastuussa hollandaise-kastikkeesta ja mutakakusta. Oon pari kertaa aiemminki tehny emulsiokastikkeita ja toinen kerta niistä oli täydellinen fiasko, joten keskitin sitten kaikki voimani siihen. Mutakakun osaan tehdä vaikka unissani. Ja kuinkas sitten kävikään: unohdin mutakakun uuniin pariksi minuutiksi liian kauan ja siitä tuli tavallinen suklaakakku. Hups! Mutta herkullinen sellainen.

Pitkän ja vähällä ruualla ollun päivän jälkeen väsytti hieman. Voi varmaan puhua virallisista vartin tajuttomista, kun koulun jälkeen aioin ottaa päikkärit, laitoin kellon soimaan ja silmät kiinni, miettin pari sekuntia ehdinkö nukahtaa ja heräsin yhtäkkiä kellon soittoon poski kuolassa. Oli varmaan herttainen näky. :)

Poliittinen kannanotto

Täten ilmoitamme, että tuemme Pekka Haaviston matkaa Suomen tasavallan presidentiksi!

- Lyijylintu, Siivis ja Lexi