Vessankopin seinä sanoo hei!

-Siivis

Mitä kuuluu?

Sataa märkää lunta vaakatasossa ja tuuli horjuttaa viattomia ihmisparkoja, jotka pyrkivät kulkuneuvoihin kuivumaan ja lämpenemään. Täällä oli jo kevät sulavine lumineen ja iholla lämmittävine auringonsäteineen. Bussipysäkillä tarkeni jo odottaa bussia (Kymmenen minuuttia, se on hurjan paljon!) ilman luissa tuntuvaa hyytävää kylmyyttä. Lunta on teiden varsilla itseni korkuisia kasoja ja kevättä varten on ostettava kumisaappaat, sillä sukkavarastoni on niin pieni, ettei se riitä, jos kastelen varpaat useamman kerran päivässä.

Sanooko kukaan muu ’sain uikut’, silloin kun kengät ovat vuotaneet ja sukat ovat märät?

Minulle kuuluu hyvää, kiitos kun kysyit. Kotini on siirtynyt jostain Oulun ja Helsingin välimaastosta viimein kokonaan Helsinkiin. Ohi on se aika, jolloin pohdin tosissani palaamista pohojoiseen. Olin varautunut siihen, että yhden kokonaisen vuoden ja puolikkaan ajan olo olisi vähän eksynyt, yksinäinen ja hämmentävä. Mutta kappas kummaa, se kai on jo ohi. Ainakin suurimmaksi osaksi.

Kaupunkielossa todella piristävää ovat ne lukuisat mahdollisuudet tehdä jotain. Lähin, opiskelijahinnoiteltu kuntosali näkyy ikkunasta, jos oikein tarkasti tihrustaa. Tankotanssia, ilmaista elokuvavisiittiä, useamman kauppakeskuksen koluamista parissa tunnissa ennen sulkemisaikaa, kirjastoja, hyppytuntien tuhlaamista (näyteikkuna)shoppailuun, laskiaisriehaa, vaalivalvojaisia (ja – tenttejä), Fazer-vierailua, tv-ohjelman kuvauksia ja niin sanottua suhteiden luomista olisi joka illalle… Meinasin lähteä risteilemäänkin päivän varoitusajalla, mutta kaverin aikataulussa ei ollutkaan tilaa.

Muutoksessa täysihoidettavasta kodinhengettäreksi olen edennyt vaiheeseen makaronilaatikko. Seuraavaa vaihetta kutsun kalakeitoksi. Tiesittekö, että suodatinpusseja on erikokoisia? Itse oivalsin sen vajaan 20 elinvuoden jälkeen. Niin ja siivoaminen imurin kanssa on ylellistä!

Elätän itseni työskentelemällä silloin tällöin, kesätöitä olisi ehkä tulossa. Kolmannen työhaastattelutarjouksen sain tänään ja yhdestä työpaikasta melkein luvattiin töitä neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se pohojoissuomalais-kortti toimii?

Mielessä on myös muotoutunut suunnitelma A opiskelujen varalle: suomen kielen sivuainekoe ja kevään vakava-koe. Suunnitelma B sisältää kiemurtelua humanistisen tiedekunnan sisällä: kirjallisuustiedettä pääaineena lukeville suodaan suomen kieli sivuaineeksi ilman kokeita.

Ensi viikolla on väliviikko ja on mukavaa lentää taas pohjoiseen. Pois ruuhkasta, sohjosta ja siitä palaneen kahvipavun tuoksusta, jonka eräs mauste- ja kahvitehdas leväyttää asuinseutuni ylle.

- Siiv-siiv.

6kk 1 päivä

Eilen oli kiireinen päivä, joten en ehtinyt kirjoittaa tästä suuresta merkkipäivästä:

Lexi on asunut Vaasassa 6 kuukautta ja yhden päivän!

Tänään on myös blogin ja Vaasassa kirjoilla olemisen puolivuotispäivä.

En ole edes Vaasassa juhlistamassa puolivuotispäivää. Olen kotona pohjoisessa hiihtolomalla/tekemässä lyhyttä työharjoittelua. Jalat on jo nyt ihan väsyneet vaikka kuudesta päivästä vasta yksi on takana. Mutta ei kai se auta muu kuin lähteä takaisin töihin!

Fastlaskiainen!

Glad fastlagen, hyvää laskiaista! 

 

Rasti seinään!

Tää on niin outoa, ensimmäistä kertaa 6kk (!!! HOXHOX, kohta muuttamisen puolivuotispäivä!) kuulen, kun kuulen elämisen ääniä L:n huoneesta; sillä on joku kaveri kylässä. Tuntuu kauhean meluisalta (vaikkei niistä juuri ääntä lähdekään), kun on tottunut, että ainut ääni tässä talossa on minä, mun kaverit tai Fröbelin palikat.

Piti vain käydä jakamassa tämä ihme, jatkakaa.

Penkkiurheilua vieraalla kielellä

Käytiin luokkakarin kanssa kattomassa Sport-Hokki peliä (=pelaajia <3), kun saatiin ilmaiset liput (elän säästöbudjetilla, tai ainakin säästäväisemmällä - tässä kuussa on ollut vain yhdet opiskelijabileet ja voi miten rahaa onkaan säästynyt!). Eihän se taso samaa ollut, kun Oulussa, mutta... Jääkiekkoa pitkästä aikaa! Oli aika hassua, oon jo muuten tottunut kaksikielisyyteen kaikkialla, mutta jäähallissa se oli vielä uusi juttu. Mutta suurimmaksi ongelmaksi hallissa muodostui kuitenkin se, että en tiennyt kumpaa joukkuetta kannustaa: vaasalainen joukkue, vai Kärppien yhteistyöjuokkue, siinä vasta pulma. Taputin sitten iloisesti mukana aina kun Sport teki maalin, ja selvisinkin hyvin lähes loppuun saakka, kunnes Hokki teki maalin 6 sekuntia ennen loppua. Hyvä, etten vahingossa hypänny seisomaan asti, mut tyydyin siihen, että löin nyrkin ilmaan ja huusin "JESS!". Onneks muut voivotteli kovaan ääneen ympärillä, niin en saanut murhaavia katseita muilta, kuin vieressä istuvilta. 8)

Okei, myönnetään, jäin kiinni jo bussipysäkillä ennen kuin matka kohti Vaasa Arenaa oli edes alkanut. Joku jo hieman kenties vaapukkamehua maistellut herra alkoi juttelemaan mulle ja ystävättärelleni, ja me myötäiltiin vain, että "Joo just nii, hyvä Sport!" Sitten fanibussin keula näkyi ja menin lausumaan kohtalokkaat sanat: "Tuolta se tulLee."

Silloin tämä ukko puhkesi huutamaan (tosin hyväntahtosesti): "HOKKI SIINÄ BUSSIN ETUOSASSA PITÄS LUKEE, HOKKI EIKÄ SPORT! TE ETTE OO VAASALAISIA, TE ETTE KANNUSTA SPORTTIA, TE KANNUSTATTE HOKKIA! TE TUUTTE KAJAANISTA!!!!!!" Yritä siinä sitten selitellä, että ei ku Oulusta me vaan... :'D

Olin jo ihan unohtanu miten kivaa jääkiekon katsominen on. Vielä kun saisi nakattua keltamustan paidan niskaan... <3 Vähän, mutta ihan vain vähän tuli sellainen olo, että ois kiva asua Oulussa. Kavereiden ja tuttujen juttujen luona... Mutta kyllä uudet jutut vie voiton, pienen pieni harha-ajatus on syrjäytetty! Mutta pitää mun vissiin sitä Sporttia kuitenkin alkaa kannustaan, niin joka päivä voitais saada KärpätkinVaasaan ja tulis entistä kotoisampi olo.

Kramar!

P.S. Taloudessamme on uusi vanha mikroaaltouuni, kiitti L:n isä!
P.P.S. Valitsin tänään suuntautumisvaihtoehdon ja valinnaisen moduulin, eli vähän niinkuin pääaineen ja sivuaineen. Seuraavat kaksi ja puoli vuotta tulen opiskelemaan ravintolapalveluita, ja siinä sivussa matkailua.