Aikaisemmin olin käynyt Vaasassa ajanut Vaasan läpi lapsena Wasalandia-reissulla. Muistikuvassani tuo länsirannikon kaupunki oli kovin pieni (yhden korttelin pituinen), ruma ja luotaantyöntävä. Nyt mielikuva on paljon positiivisempi. Kevät ei ole ehkä se imartelevin vuodenaika millekään kaupungille, mutta kyllä se Oulun lyö.
Raatihuoneen portaat olivat karanneet Tylypahkasta, keskusta oli osittain vähän ex-moderni, yliopisto näytti pimeällä huippumodernilta ja totesin, ettei se olisi ehkä hassumpi kaupunki asua.
Oli kiva nähdä Lexiä ja toista Vaasaan paennutta ystävää lukiosta, höpöttää turhia ja vaan olla.
Eilen matkustin perioditauon jälkeen vihdoin takaisin Helsinkiin ja ah – oma koti kullan kallis!
Vaikka tuhlasin tänään rahaa enemmän kuin oli varaa (en voinut vastustaa Pentikin poromagneetteja), totesin, että asiat ovat paremmin kuin hyvin ja askel oli treeninkin jälkeen varsin kepeä. On kesätyö, on tekemistä ja viihdyn jopa välillä koulussa.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti