Hej på er!
Kesäloma on alkanut ja sen loppukin häämöttää jo. Oon muuttanut kesäksi takaisin kotiin, sillä sain töitä samaisesta kahvilasta, jossa olin töissä viime kesänäkin. Toisaalta on ihanaa olla kotona perheen ja vanhojen kavereiden luona, mutta toisaalta taas kaipaan kauheasti omaa rauhaa ja omia rutiineitani. Myös kaupungin lyhyitä välimatkoja on ikävä, sillä on turhauttavaa olla aina kysymässä autoa vanhemmilta lainaan.
Ennen kaikkea ikävöin kuitenkin vaasalaisia ystäviäni. Kummallista, miten läheiseksi sitä voi vuodessa tulla! Yhden luokkakaverin kanssa olemme tulleet niin läheisiksi, että muutimme toukokuun lopussa tavarat saman katon alle. Päätös piti tehdä nopeasti, mutta yhden uudessa asunnossa nukutun yön perusteella ei kaduta yhtään! Aluksi epäröin hieman, sillä mietin, tuntuuko asunto, jossa luokkakaverini on asunut jo vuoden omalta. Kaikki epäilykset kaikkosivat kuitenkin sitä mukaa, kun omien tavaroideni määrä asunnossa lisääntyi. Nyt kun pohjoisessa ollessani kaipaan KOTIIN, en ajattele vanhaa kämppääni, vaan minun ja ystäväni yhteistä kämppää.
Tänään käytiin ostamassa yhtä sun toista kämppää varten. Mukaan tarttui mm. sohva, baarijakkaroita ja mikro. Ensi vuodeksi on siis tiedossa näillä näkymin vain kaksi huolenaihetta: kuinka pärjätä taloudellisesti, ja kuinka tulla toimeen kämppiksen kanssa, kun olemme yhdessä niin kotona, koulussa, kuin vapaa-ajallakin. Mutta eiköhän kaikki sutviinnu jotenkin, Lexi putoaa aina jaloilleen!
Kokoonnuttiin tänään koko opiskelijakolmion voimin Lyijylinnun "uudessa" kämpässä! Viime kokoontumisesta taisikin vierähtää jo puoli vuotta... Ruoka oli erinomaista, mutta seura vielä parempaa, ja saatiin raportoitua omat ja muidenkin asiat!
Lasagne oli vallan makoisaa, tullaan syömään uudestaankin!
Tavataan pian Fetamaailmoissa!
