Vaikka allekirjoittanut ei olekaan vielä virallisesti muuttanut tulevaan solukaksioonsa, ajattelin kuitenkin tekaista jo pienimuotoisen tekstin. Lexi aloitti blogiurakkamme kertomalla omasta muutostaan, kuten ehkä saatoitte huomata. Asustelen vielä viikon vanhempieni luona tuskastuttavassa pikkukylässä. Nämä jäljellä olevat päivän tosin vietän intissä oleilevan poikaystäväni tavarat omieni seassa. Ensi lauantaina auto käynnistyy sekä minun roinani että osa hänen tavaroistaan kyydissään.
Kukaan meistä kolmesta ei opiskele täysin suomeksi. Minä käyn kouluni kokonaan englanniksi, Lexi suorittaa opintojaan osaksi toisella kotimaisella, eikä Siiviskään pitäydy äidinkielessämme. Aloitin jo oman kolme ja puolivuotisen urakkani kunniakkaasti ja lintsasin viime perjantain tutustumisretkeltä. Lähdin sen sijaan katsomaan sotilasvalaa, jonka havaitsin komediaksi. No, ei siitä sen enempää. Osallistuin sentään kahteen ensimmäiseen perehdytyspäivään. Kaksi kolmasosaa on ihan hyvä suoritus?
Maanantaina alkaa raskas viikko. Luvassa on sekä koulua, että pakkaamista. Unohdinko mainita, etten ole vielä edes aloittanut jälkimmäistä? Tarvitsisin myöskin kaikkea yleishyödyllistä, kuten esimerkiksi ruoanlaittovälineitä. Jossakin välissä pitäisi ehtiä kauppaan. Kauhulla tulevaa odottaen annan kirjoitusvuoron tältä erää jommalle kummalle blogitoverilleni!
Lyijylintu kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti